Värietnografia oppimisprosessina

Kurssin alussa opettajan puhuessa värietnografiasta, mieleeni tuli ainoastaan jotain "diipadaapaa" väreistä. Ei siis ollut hajuakaan mitä sana oikeasti merkitsee. Nyt kun kurssi on lopuillaan ja kirjoittelen toivottavasti viimeistä työtäni niin minulla on jo pieni aavistus mitä värietnografia oikesti tarkoittaa. Mielestäni kyse on eri värien havainnoinnista ja niiden poimimisesta.

Kurssityössäni lähdin liikkeelle opettajalehden koulutuspoliittisista keskusteluista, jotka ovat ajoittain hyvinkin värikkäitä ja monisyisiä. Ihmisten mielipiteet ja se kuinka he asiansa esittävät vaihtelevat suuresti. Toisilla voi olla asioista paljon värikkäämpää sanottavaa kuin muilla. Joku saattaa olla hiljainen sivustaseuraaja, joka lähinnä myöntyy muiden mielipiteisiin eikä uskalla sanoa mitä oikeasti asiasta ajattelee.

Pidän itseäni avoimena ja siinä määrin suoraselkäisenä etten tykkää kierrellä enkä kaarrella. Parempi kun sanoa asiat niinkuin ne ovat, kuten kurssityössäni vasemman alakulman nainen. Hänellä on selkeä mielipide, eikä pelkää tuoda sitä esille.

Prosessin aikana olisi ollut tarkoituksena yhdistää neljää taidekasvatusmallia, mutta kaiken kiireen keskellä se ainakin minulta pääsi unohtumaan. Vaikken ole työssäni käyttänytkään taidekasvatusmalleja, olen siihen silti erittäin tyytyväinen. Kerrankin työlläni on jokin pintaa syvempi sanoma. Oikeasti.

Näin jälkeenpäin ajateltuna taidekasvatusmalleja olisi voinut hyödyntää tehtävässä helposti. Selailemalla opettaja-lehteä olisi voinut tarkkailla erilaisia muotoja ja kuvallisia kieliä sekä tarkkalilla sen visuaalista kulttuuria suhteessa muihin lehtiin. Jäljittelyn olisi voinut tietoisesti liittää ihmisten mielipiteisiin, mutta nyt kasvot on valittu lähinnä sattuman sanelemana. Itseilmaisun osuus täyttyy mielestäni jokaisessa kuvataiteen työssä, sillä oppilashan toteuttaa aina itseään vaikka tehtävänanto olisi kuinka rajattu.