Kuva-arvoitus

Well, well, well. What do we have here?

Median valtameressä

Sana media ymmärretään tänä päivän hyvin eri tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten. 90-luvun alussa internet oli lapsen kengissä, eikä esimerkiksi sanaa blogi oltu varsinaisesti edes keksitty. Itse asiassa sana blogi mainittiin ensimmäisen kerran vuoden 1997 lopulla. Vuonna 1999 blogeja oli tiettävästi noin pari kymmentä kun nyt vastaava luku on yli 156 miljoonaa.

Blogien lisäksi internet on pullollaan erilaisia mediapalveluita, jotka välittävät tietoa eteenpäin ja joissa voit itse jakaa mielipiteesi ja esimerkiksi kuvasi. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Ylivoimaisesti suosituin internetin yhteisösivustoista on Facebook, jolla on yli 800 miljoonaa aktiivista käyttäjää.

Vaikka nykypäivän mediasta internet haukkaakin ison osan, ei pidä unohtaa hieman vanhempia median muotoja kuten radiota, televisiota ja sanomalehtiä. Toisaalta kaikki edellä mainitut löytyvät nykyään myös internetistä. Radiota voi kuunnella nettiradiona, televisiolähetyksiä voi katsoa streamina ja ainakin jokaisella suomalaisella sanomalehdellä on jo oma nettilehtensä.

Siihen miten jokainen aikuinen rakentaa oman mediakäyttäytymisensä on jokaisen oma asia, mutta lapsia tulisi ohjata pienestä pitäen vastuulliseen mediakäyttäytymiseen. Kaikki aikuisetkaan eivät välttämättä ymmärrä esimerkiksi facebookin yksityisasetuksia ja sitä että kerran nettiin laitettu kuva voi olla siellä ikuisesti. Hyvä näpäytys tilapäivitysten julkisuudesta oli noin vuosi sitten kun eräs opiskelukavereideni bändi teki kappaleen tilapäivityksistä. Kappale laittoi ainakin minut miettimään tilapäivityksiä ja facebookin yksityisasetuksia. Jos kyseinen kappale julkaistaan joskus niin ehkä soitan sen tuleville oppilailleni pohjustukseksi ja aloitan keskustelun facebookista ja internetistä. Lisäksi joku voisi kehitellä pikkukakkosen yhteyteen "varokaa heikkoa jäätä" -tyylisen valistusvideon interentin syövereistä. Eipähän sitten kukaan hukkuisi internetin valtamereen!

Lähteet:
Nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa, http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=22170&name=DLFE-4803.pdf&title=Lasten
Pieni mediakasvatusportaali, http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/
Facebook, http://www.facebook.com/press/info.php?statistics

Syksy

"Syksy tulee lehdet lakastuu
Ja sitten talvi ja
Alkaa pakastuu
Kevät saapuu ja
Jengi rakastuu
Kesä loppuu ja tuntuu
Ettei koskaan takas tuu"
-Paleface

Vaikka täällä Raumalla ei ruskan merkkejä juurikaan näy, on itselläni ainakin jo pienimuotoinen syysmasennus iskeämässä. Kouluhommia tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi, vajaan viikon päästä muutto enkä ole yhtään pahvilaatikkoa vielä pakannut, ja kaiken kukkuraksi tyttöystäväni Elina on Aasiassa reppureissaamassa(jetlagasia.blogspot.com). Voi elämä. Ja sää täällä Raumalla. Miksi kuutena päivänä viikosta täytyy sataa ja yhtenä myrskytä? Miksi?

No eipä ne asiat nyt oikeasti ihan niin huonosti oo. Onhan mulla sentään koti, vaikka se viikon päästä vaihtuukin eri osoitteeseen. Ellukin tulee reissusta jo puolentoista kuukauden jälkeen. Ruokaakin saan joka päivä kunhan jaksan raahautua koululle syömään, tai kokata. Ja ainahan on vaihtoehtona känkkylät(känkky=pitsa), jotka eivät toisaalta vedä vertoja Oulun mestoille. Oulussa on vaan Suomen parhaat känkyt □.

Niin ja oonhan mää kaiken syyskiireen keskellä ottaa vähä valokuviakin. Yks kaunis sunnuntaiaamu kiipesin mun nykyisen kämpän katolle ottamaan kuvia Rauman katoista. Koko Vanha Rauma avautui mielestäni eritavalla katolta käsin. Kadulla kävellessä ei pysty kiinnittämään talojen kattoihin juurikaan huomiota, eikä ole aavistustakaan siitä, millainen tilkkutäkki niistä muodostuu.

Valokuvvausta ja vähä muutaki

Kuviksen demoja on takana jo seitsemän, joista kuusi on käsitellyt digikuvausta ja yksi perinteistä kuvista. Ensimmäisellä demolla kävimme läpi erilaisia kuvakulmia kuvaamalla jotain puutarhan kukkaa ensin etäältä, sitten läheltä. Ikään kuin ensin yleiskuva, sitten yksityiskohta.














Seuraavien demojen aiheena oli tarinankerronta kuvien avulla. Tehtävänämme oli rakentaa kolmesta kuvasta tarina, jossa ilmenee jonkinlaista liikettä. Lisäksi nämä kuvat tuli liittää toisiinsa photoshopilla. Minun, Samin ja Laurin tuotos:

Viimeisillä digikuvausdemoilla työstimme "digital storyn"(http://digitalstorytelling.coe.uh.edu/) vanhoista valokuvista. Ideana oli siis koostaa vanhoista albumikuvista tarina ystävästä, isovanhemmasta, lemmikistä tai jostain muusta itselle merkittävästä henkilöstä. Itselläni ei valitettavasti ollut mahdollisuutta saada käsiini vanhaa valokuva-albumia määräaikaan mennessä. Näin ollen "jouduin" tyytymään vanhempieni koiran Sanelman kuviin, jotka kaikki ovat jo valmiiksi digitaalisessa muodossa. Toisaalta Sanelma oli hyvä kohde, sillä erityisesti pikkusiskoni on ottanut siitä paljon kuvia.

 

Perinteinen kuvaamataidon osuus alkoi muistelemalla kouluaikaisista kuviskokemuksia. Itselleni muistui yläasteajoilta mieleeni neulanreikäkamera, jolla otin kuvan auton renkaasta. Kuvaaminen neulanreikäkameralla oli hieman vaikeaa, ja jos en ihan väärin muista kuvasta sai onnistuneen valitsemalla kohteeksi jonkin suhtellisen pienen ja stabiilin esineen. Auton rengas oli siten hyvä valinta ja kuvasta tuli onnistunut. Olisi mukava löytää se vanha kuva jostain, mutta pahoin pelkään sen hukkuneen arkistojen syövereihin.

Vanhojen kuvismuistojen kertaamisen jälkeen testailimme erilaisia piirtimiä, kuten hiiliä, graffitikyniä, vahaliituja, sekä puuvärejä. Testailun jälkeen otimme graffitikynän ja aloitimme ensimmäisen kurssityömme. Tehtävänä oli etsiä ja värittää erilaisia pintoja paperin läpi. Paperille piirtyi näin erilaisia kuvioita seinästä, lattiasta, kivestä, tuolista ja lähes mistä vain. Tämän jälkeen paperi revittiin palasiin, joista muodostettiin jokin eläin mustalle paperille. Oma luomukseni esittää ainakin omasta mielestäni taimenta. Kauneus on katsojan silmässä?

 

Jostain

Jostain tämäkin on aloitettava, eli tästä. Tämä on minun ensimmäinen blogini ja näin ollen myös ensimmäinen blogikirjoitukseni koskaan. Perustin blogin kuviksen opettajan innoittamana, kun vaihtoehtona kurssin osasuorituksena oli kaikkien opiskelijoiden ikuinen kirosana, portfolio.

Blogini nimi Valokuvvausta juontaa juurensa pienimuotoisesta valokuvaharrastuksesta, sekä Oulun murteesta. Ei Oulusa kukkaan valokuvaa, kaikki valokuvvaa! Innostuin valokuvvauksesta joitakin vuosia sitten ja viimeinen niitti oli kesällä 2010 kun hankin ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameran. Sen jälkeen kuvia on tullut räpsittyä hieman siellä sun täällä.


Eniten tykkään ottaa kuvia luonnosta, mutta ei ne kaupunkimaisematkaan huonoja ole. Viime viikolla kävinkin hieman kuvailemassa vanhaa Raumaa: